Ampiainen, herhiläinen, mehiläinen ja kimalainen

Suurin osa ampiaislajeista kuuluu yksin pesiviin erakkoampiaisiin, mutta ampiaisista puhuttaessa tarkoitetaan usein yhteiskunta-ampiaisia, jotka rakentavat näkyvän yksivuotisen pesän ja jota johtaa kuningatar.

Yhteiskunta-ampiaisista yleisimpiä lajejamme ovat piha-ampiaiset (Vespula vulgaris), räystäsampiaiset (Dolichovespula saxonica) ja norjanampiaiset (Dolichovespula norwegica). Saksanampiainen (Vespula germanica) on levittäytynyt Suomeen ilmaston lämpenemisen myötä ja on nykyisin varsin yleinen.

Herhiläinen on Suomen suurin ampiaislaji. Herhiläinen katosi Suomesta 1950–60-luvuilla viileiden säiden vuoksi, mutta on palannut kaakon suunnalta ilmaston lämpenemisen myötä.

Herhiläisen lentoääni on matalaa pörinää. Toisin kuin ampiainen, herhiläinen lentää ja saalistaa myös yöllä.

Mehiläisiä ovat Suomessa pääasiassa tarha- ja erakkomehiläiset. Tarhamehiläiset eli hunajamehiläiset tai kesymehiläiset kuuluvat mesipistiäisiin. Ne muodostavat suuria ja monivuotisia yhteiskuntia ja tuottavat hunajaa. Yhteiskuntaan kuuluu yksi kuningatar, satoja tai tuhansia kuhnureita sekä kymmeniätuhansia työläisiä.

Tarhamehiläiset elävät Suomessa ihmisen rakentamissa keinopesissä. Tarhamehiläinen on rauhallinen hyötylaji ja tärkeä kasvien pölyttäjä. Se syö lähinnä kukkien mettä ja siitepölyä.

Mehiläinen pistää vain puolustaessaan pesäänsä. Pistimessään sillä on voimakkaita väkäsiä, jonka takia pistin jää kiinni ihoon. Pistimen irrotessa mehiläisestä myrkkysäiliö ja -rauhanen repeytyvät ja hyönteinen kuolee pian tämän jälkeen.

Mehiläisparven voi kesällä havaita esimerkiksi puussa tai savupiipussa. Mehiläisparvi syntyy, kun yhteiskunta jakautuu kahtia ja mehiläiset lähtevät emon eli kuningattaren johdolla etsimään uutta pesäpaikkaa. Parveilussa on siis kyse mehiläisten luonnollisesta tavasta lisätä yhteiskuntien määrää.

Mehiläistarhauksessa pesiä pyritään ylläpitämään hallitusti, jonka takia karkuteillä olevista pesistä on hyvä ilmoittaa mehiläistarhaajalle. Paikalliset mehiläishoitajat auttavat siirtämään parven pois turvallisesti.

Kimalaiset ovat sosiaalisia mesipistiäisiä. Ne elävät isoissa yhteiskunnissa, joihin kuuluu kuningatar, työläiset ja koiraat. Kimalaiset ovat tehokkaita pölyttäjiä ja ne vierailevat luonnossa kaikenlaisilla kukilla. Kimalaisen pesä sijaitsee yleisimmin maassa olevissa koloissa, mutta muutamat lajit rakentavat pesänsä puuhun tai rakennukseen.

Kimalainen on rauhallinen lentäjä. Se pistää ihmistä vain harvoin, lähinnä puolustaessa pesäänsä. Kimalaisen pistimessä ei ole väkäsiä, kuten mehiläisellä, joten se voi pistää useita kertoja.

Suomessa tavataan useita erilaisia kimalaisia, mm. peltokimalaisia (Bombus pascuorum), mantukimalaisia (Bombus lucorum), kartanokimalaisia (Bombus hypnorum), kivikkokimalaisia (Bombus lapidarius), pensaskimalaisia (Bombus pratorum) ja kontukimalaisia (Bombus terrestris).